Tuore selvitys antaa tietoa ilmastonmuutoksen ja luontokadon keskeisistä yhteyksistä Keski-Suomessa. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ja yhtymäkohdat luontokatoon on tärkeä tunnistaa, jotta luontokatoa ja ilmastonmuutosta voidaan hillitä yhtäaikaisesti ja tehokkaasti.
Ilmastonmuutos vaikuttaa Keski-Suomen luontoon ja elinympäristöihin
Ilmaston lämpeneminen, sateiden muutokset ja lumikauden lyheneminen muokkaavat elinympäristöjä nopeasti. Suomen Ilmastopaneeli (2021) on ennakoinut Keski-Suomessa tapahtuvia sää- ja ilmastotekijöiden muutoksia. Ennusteiden perusteella talvet tulevat muuttumaan lyhyemmiksi ja vähälumisemmiksi. Talvi lyhenee 2050 luvulle mentäessä 40–50 vuorokaudella ja roudan määrä vähenee merkittävästi. Keski-Suomen keskilämpötila on vuosisadan puolivälissä noin 1,8–3,0°C korkeampi kuin nykyisin. Vuotuisten sademäärien arvioidaan kasvavan alueella 6–7 %. Epävarmuus kasvihuonekaasupäästöjen maailmanlaajuisesta kehittymisestä tulevina vuosina aiheuttaa ennusteisiin epävarmuutta.
Keski-Suomen luonto on maantieteellisen sijaintinsa vuoksi yhdistelmä eteläistä ja pohjoista sekä jossain määrin myös läntistä ja itäistä Suomen luontoa, mikä vaikuttaa alueen elinympäristöihin ja lajeihin. Tietyt pohjoisen elinympäristöt ja lajisto siirtyvät pohjoisemmaksi ja eteläisempiä elinympäristöjä kehittyy Keski-Suomeen. Aapasuot ovat yksi pohjoisen Keski-Suomen luontotyyppi, joita jatkossa on Keski-Suomessa yhä vähemmän, kun taas jalopuumetsien määrä tulee todennäköisesti kasvamaan. Olosuhteiden muuttuessa herkimpiä elinympäristöjä häviää Keski-Suomesta jopa kokonaan.
Lajisto muuttuu ilmastonmuutoksen seurauksena
Elinympäristöjen muuttuessa niissä eläville lajeille saattaa muodostua muutospaineita. Lajien tulee kestää aiempaa kuumempia ja kuivempia olosuhteita. Osa lajeista pystyy sopeutumaan uusiin olosuhteisiin ja osan täytyy siirtyä uusille alueille, joissa elinympäristö on sopiva. Lajien ominaisuuksista riippuen siirtyminen voi olla helpompaa tai vaikeampaa. Esimerkiksi liikkumiskykyisillä lajeilla siirtyminen on usein helpompaa kuin vesieliöillä tai kasveilla. Elinympäristöjen kytkeytyneisyys helpottaa lajien siirtymää ja siksi maankäytössä olisi tärkeää huolehtia elinympäristöjen kytkeytyneisyydestä. Ilmastonmuutoksen seurauksena lajien levinneisyyksissä tulee siis tapahtumaan muutoksia. Sopivien elinympäristöjen puute voi aiheuttaa lajien häviämistä. Lajien populaatioita voi myös hävitä äkillisten äärisääilmiöiden seurauksena, esimerkiksi vesiuoman kuivuessa kokonaan tai vesistön muuttuessa liian kuumaksi.
Ilmastonmuutoksen myötä vieraslajit ja tuholaislajit voivat lisääntyä. Meillä jo esiintyvät vieraslajit voivat yleistyä ja runsastua ja lisäksi olosuhteet muuttuvat nykyistä otollisemmiksi useammille vieraslajeille esimerkiksi talvien leudontuessa. Vieraslajit vievät yleistyessään tilaa alkuperäisiltä lajeilta. Tämä voi heikentää alkuperäisten lajien pärjäämistä: pienentää populaatioita tai jopa hävittää niitä. Leudot talvet voivat lisätä tuholaislajien kuten tuhohyönteisten määrää mahdollistaen niiden paremman lisääntymisen sekä säilymisen talven yli. Joissakin tapauksissa pidempi lämmin kausi myös mahdollistaa aiempaa useamman sukupolven vuodessa. Tuholaiset lisääntyvät ja voivat aiheuttaa suurtakin tuhoa ekosysteemeille. Erityisesti vaarassa ovat lajistoltaan yksipuoliset ekosysteemit kuten yksilajiset talousmetsät tai yksilajiset pellot.
Lajiston muutokset johtavat lajien välisten vuorovaikutussuhteiden muutoksiin. Nämä muutokset voivat taas aiheuttaa häiriötä ihmisille tärkeisiin ekosysteemipalveluihin. Esimerkiksi ihmisten ravinnontuotannon kannalta elintärkeä ekosysteemipalvelu pölytys voi häiriintyä. Ilmastonmuutoksen myötä kasvien ja pölyttäjien vuodenkierron ajoitus ei ole entiseen tapaan yhtäaikaista, jolloin pölyttäjät eivät ole paikalla kasvien kannalta oikeaan aikaan. Pölyttäjien määrä on myös viime vuosina vähentynyt.
Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ilmastonmuutoksen aikakaudella
Keski-Suomessa on ollut vuodesta 2022 Hiilineutraali Keski-Suomi 2030- tiekartta, jota päivitetään vuonna 2025 Luonto- ja ilmastotiekartaksi. Koska ilmastonmuutos on tärkeä syy luontokatoon, näitä kahta globaalia kriisiä on tärkeä ratkoa yhdessä.
Osana selvitystä nykyisen Hiilineutraali Keski-Suomi 2030 -tiekartan vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen arvioitiin asiantuntijatyönä. Tiekartalla tunnistettiin olevan sekä negatiivisia että positiivisia monimuotoisuusvaikutuksia, jotka ovat osin suoria ja osin välillisiä. Esimerkiksi energiantuotannossa tuuli- ja aurinkovoiman lisääminen vähentää päästöjä, mutta aiheuttaa samalla negatiivisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuudelle. Negatiivisia vaikutuksia voidaan vähentää rakentamalla voimalaitoksia jo rakennettuun ympäristöön.
Maakuntatasolla luonnon monimuotoisuutta voidaan turvata mm. säilyttämällä kattava verkosto erilaisia elinympäristöjä ja varmistaa niiden yhteydet toisiinsa. Näin varmistetaan eliöiden siirtyminen uusille alueille ja helpotetaan sopeutumista muuttuvaan ilmastoon. Tätä voidaan toteuttaa esimerkiksi metsäisiä suojelualueita laajentamalla, metsänkäsittelyä keventämällä ja intensiivisen metsätalouden ulkopuolelle pysyvästi jätettävän metsäalan määrän lisäämisellä. Lisäksi suojelualueiden laajentaminen tukisi luontokadon ja ilmastonmuutoksen torjumista vahvistamalla metsien hiilivarastoa ja metsälajiston monimuotoisuutta indikoivan lahopuun kertymistä.
Selvitys luontokadon ja ilmastonmuutoksen välisistä yhteyksistä Keski-Suomessa on luettavissa Keski-Suomen liiton julkaisusarjassa.
Selvitys on tehty osana Luonto- ja ilmastotiedolla johtaminen Keski-Suomen vahvuudeksi -hanketta (LUMOAVA), joka toteutetaan Euroopan unionin osarahoittamana.
Lisätiedot:
Suvi Bayr, ympäristöpäällikkö
suvi.bayr@keskisuomi.fi
+358 40 652 3848
